Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen, koska on niin paljon sanottavaa, mutta niin vähän ihmisiä keille puhua. Yritän päivittää tätä mahdollisimman usein, koska ajatuksia riittää. Blogini käsittelee lähinnä nykytilannettani ihmissuhteeni/ihmissuhteideni saralla. Toivoisin, että voisin puhua vain yhdestä miehestä, Elämäni Suuresta Rakkaudesta, mutta elämä ei ikävä kyllä ole niin mustavalkoinen.

Meillä on Sopimus. Mieheni on merimies ja hän on työnsä takia poissa hyvin paljon, ja näemmä epäsäännöllisesti. Välillä saattaa olla kuukausia, joiden aikana olemme yhdessä vain muutaman kerran (välillä emme sitäkään), joskus on onnellisia kuukausia, joiden aikana hän on kotona melkein joka viikonloppu. Tuskallisinta on jos saamme olla yhdessä pidempiä aikoja, viikon tai kaksi. Sen jälkeen eroaminen pitkäksi ajaksi on aivan kamalaa aluksi. Yleensä tiedän mieheni aikataulut sen verran, että tiedän suunnilleen koska taas näemme, mutta aina voi sattua kaikenlaisia yllätyksiä.

Sopimus on se, että poissaollessamme saamme nähdä muita ihmisiä ja olla heidän kanssaan. Se sopii minulle hyvin, tiedän mieheni olevan riippuvainen naisen läheisyydestä, tiedän voivani luottaa häneen ehkäisyn ja muun suhteen, ja tiedän, ettei hän koskaan jätä minua. Voisi sanoa hänen vain olevan synnynnäinen casanova. Minä olen hänen ensimmäinen ja ainoa Naisensa, ja kun olemme yhdessä, on olemassa vain minä.

Aluksi ajattelin, että minä en halua nähdä muita ihmisiä. Että minä voin odottaa, en tarvitse muita kuin mieheni. Mutta hänen laillaan myös minä taidan olla läheisyysriippuvainen ja mieli muuttuu ihmeellisesti, kun yksinäisyys hiipii pahimpina hetkinä ajatuksiin. Enemmän minä taidan tätä kuitenkin tehdä seuran, läheisyyden ja sosiaalisen yhdessäolon vuoksi, kuin pelkästään seksin. Olen maannut muidenkin miesten kanssa, mutta heidän kanssaan en ole koskaan saanut orgasmia, vaikka se ihanaa onkin ollut. Vain omalla miehelläni on minuun sellainen vaikutus.

Kirjoitan pian lisää.